Proteiinipitoinen salaatti Marks & Spencerin tyyliin

Olen maailman huonoin vaimo, mitä ruuanlaittoon tulee. Jos olen yksin kotona, saatan olla syömättä yli kuusi tuntia ihan vain siksi, etten jaksa kokata. Kun mies on kotona, ruokaa on pakko olla kahden ja puolen tunnin välein, ja minunkin täytyy ryhdistäytyä. Eli keitän makaronia tai riisiä ja paistan jauhelihaa tai kanaa – ilman kastikkeita tai sen kummempia mausteita. Onhan lihassa yleensä marinadi. Uunissa kanastani tulee ihan hyvää, mutta pannulla paistan sen aina ylikypsän kuivaksi, koska salmonella. Vihannekset valmistuvat mikrossa.

Sitten kun kerran puolessa vuodessa innostun oikeasti tekemään ruokaa, väsään kaiken maailman ituhippisalaatteja tai bataatti-porkkana-peruna-ruhosipuli-kurkku-keittoja. Niin, nehän saa salilla käyvän nälkäisen miehen karjumaan innosta.

Tällä viikolla sain pitkästä aikaa ruokainspiraation. Työkaverini tutustutti minut Briteissä aivan täydelliseen Marks & Spencerin Super Nutty Wholefood -salaattiin, jota olen himoinnut lähes päivittäin tuon reissun jälkeen. Se soija-inkiväärikastike oli vain niin uskomattoman hyvää. 

Valitettavasti salaattia ei ole saatavilla Suomessa, mutta eilen löysin hyvältä kuulostavan reseptin ihanasta blogista. Riensin Stockkan Herkkuun, jossa loistava ja kärsivällinen myyjä johdatti minut kahdenkymmenen minuutin pyörimisen jälkeen inkivääritahnan, kvinoan, riisiviinietikan ja papujen luo. Pähkinät hain Punnitse & Säästästä. Tosin kaiken kaupungilla pyörimisen jälkeen olin niin poikki, etten jaksanut alkaa tekemää salaattia.

Tein sen sitten tänään. Ihan hyvää tuli. Ensimmäinen versio kastikkeesta sai kyllä vain irvistämään (liikaa inkivääriä, tahna olikin vähän oletettua tujumpaa :D), mutta toinen maistui melkein samalta kuin miltä muistan M&S:n version maistuneen. Mieskin suostui lopulta maistamaan, kuulemma ihan hyvää, mutta liikaa soijaa.

Taidan kuitenkin tehdä tätä toistekin. Ravintoarvot kohdillaan ja salaatiksi todella täyttävää. Paistoin tähän kyllä lisäksi kanan fileesuikaleita (kuiviksi ja kumisiksi, totta kai), koska ihan vielä en ole valmis siirtymään täysin lihattomiin lounaisiin.

Tässä siis oma, vähän muokattu reseptini (noin 6–8 henkilölle):

Salaattiin:

Reilu kourallinen maapähkinöitä

Reilu kourallinen manteleita

Reilu kourallinen pistaasipähkinöitä

Pari parsakaalin kukintoa

Yksi iso porkkana

400 g mustasilmäpapuja

1–2 dl kypsennettyä kvinoaa

100 g herneitä

100 g pilkottuja varsipapuja

Oi, se kastike:

2 rkl soijaa

1 rkl hunajaa

1 tl inkivääriä

2 rkl öljyä

1 tl riisiviinietikkaa

Lisäsin siis alkuperäisen reseptin kastikkeeseen riisiviinietikan ja vähensin hunajaa ja inkivääriä. Veikkaan, että jos käyttäisi raastettua tuoretta inkivääriä, sitä saisi laittaa reippaammin. Salaattiin lisäsin varsipapuja.

Salaatin tekemiseen aikaa meni yli tunti, mutta lähinnä siksi, että tein ensimmäisen kerran kvinoaa. Samasta syystä keittiön siivoamiseen meni puoli tuntia. Vieläkin sukanpohjasta löytyy pari siementä. Saisipa jostain tätä esikypsennettynä!

Liverpool, Manchester ja svengaavin DJ

Kirjoitan tätä postausta junassa Helsingistä Turkuun. Takana on neljän tunnin yöunet sekä rankka mutta antoisa viikko: kymmeniä työtunteja, satoja sivuja tenttikirjoja ja neljän päivän reissu Britteihin. Tänään on vielä edessä kaksi luentoa sekä viimeinen työvuoroni vaatekaupan myyjänä. Olo on vähän haikea, mutta toisaalta tiedän, että tulossa on vielä niin paljon hienompia kokemuksia ja hommia. Ja kyllä ne oikeat ystävät säilyy, vaikka ei samassa työpaikassa enää oltaisikaan.

Hurmaava Lontoo iltavalaistuksessa 

Lontoossa olin käynyt kerran aiemmin, mutta nyt pääsin ensimmäistä kertaa Liverpooliin, Birminghamiin ja Manchesteriin. Englanti ei ole ikinä ollut minulle mikään lemppari maa tai brittiläinen kulttuuri kovinkaan innostava; ensimmäisenä mieleen tulee sateinen ja harmaa sää, tylsä ruokakulttuuri ja vähän ynseät ihmiset. Mutta täytyy myöntää, että tämä reissu oli kyllä hieno. Sai hymyillä ja nauraa posket kipeänä, ihailla idyllistä Englannin maaseutua auton ikkunasta ja kävellä kauniissa Manchesterissa. Manchester yllätti minut ihan täysin arkkitehtuurillaan! Kaupunki oli virkistävän rosoinen yhdistelmä vanhoja kivitaloja, perinteisen brittiläisiä pubeja ja moderneja lasiseiniä.

Kaikkein parasta oli kuitenkin DJ, jonka mieletöntä meininkiä pääsimme seuraamaan The Thirsty Scholar -nimisessä pubissa. Keski-iän paremmalla puolella olevalla DJ Martin The MODilla oli päällään harmaanruskea puku, lohenpunainen taskuliina ja ruskeat puvunkengät. DJ-pöytä oli peitetty Jamaikan lipulla, ja aina kun mies hillittömiltä muuveiltaan kerkesi, hän hörppäsi kaljaa tinatuopista. MOD soitti meidän ja parin muun seurueen (aasialaisten turistien ja nurkassa sylikkäin kuhertelevan parin) iloksi funkia, bluebeatia, modjazzia ja soul club -klassikoita mustilta vinyyleiltä. Vinyylikokoelma koostuu vain singleistä, ja se on MODin oma kokoelma, jota hän kuljettaa mukanaan keikoilleen. Hetkeen en ole ollut mistään niin innoissani! Koko seurueemme hytkyi tuoleillaan hymyt korvissa.

 

The Thirsty Scholar -pubi ja DJ Martin the MOD

Nyt pitäisi taas palata arkeen Suomessa. Arki ei kuitenkaan tarkoita enää samaa kuin viime keväänä. Paljon on muuttunut: Irtisanouduin vaatemyyjän työstäni, ja tiedossa on töitä, jotka vastaavat paljon enemmän unelmiani ja kiinnostuksen kohteitani. Asenteeni koulua ja ylipäätään tulevaisuuttani kohtaan ovat muutaman viikon aikana muuttuneet hämmentävän paljon, ja olen joutunut pohtimaan monia varmoina pitämiäni arvoja uudelleen. Muutos ja epävarmuus ovat ennen olleet minusta pelottavia, mutta nyt ne vain kutkuttavat hyvällä tavalla. Ehkä se on merkki siitä, että nämä muutokset ovat oikeita, terveitä ja minulle sopivia.

Tiistaina herättiin hotelli Vaakunassa ihanaan auringonnousuun ja näköalaan asema-aukiolle.