Kyynelten arvoinen elokuva: The Theory of Everything

Minulla ja miehelläni oli alkuviikosta kerrankin yhteinen vapaapäivä, ja sitä juhlistaaksemme kävimme ostamassa oikein kassikaupalla hyvää syömistä: pihvit, valkosipulipatonkia, viinirypäleitä, sipsiä ja karkkia. Emme herkuttele usein, mutta kun herkuttelemme, otamme varmasti joka sorttia ja kaksin käsin. :D Karkit keräsimme tapamme mukaan Makuunista samalla kun haimme leffan illaksi. Katsomme yhdessä todella paljon elokuvia, ja meillä meneekin kuukaudessa monta kymppiä leffavuokraamoihin – etenkin näin kesäisin. Halvemmaksi tulisi tilata Viaplay tai Netflix, mutta niiden kautta ei näe ensi-iltoja. Vuokraamossa käyminen on meille myös oma ”juttu”, tuttu tapa aloittaa vapaailta ja päästä rentoon mielentilaan sekä unohtaa työ ja koulu.

Mutta siis, vuokrasimme elokuvan The Theory of Everything. Elokuva kertoo Stephen Hawkingin elämäntarinan, ja monissa lehdissä elokuvaa oli kehuttu melkoisesti. Kehujen takia elokuvan valitsimmekin, minua Hawking ei ihmisenä ollut kauheasti kiinnostanut aiemmin. Olin kuvitellut Hawkingin olevan etäinen, konemainen, miltei kylmä nero, joka olisi huumorintajuton ja sosiaalisesti ainakin hieman jälkeenjäänyt.

Elokuva onnistui loistavasti muuttamaan kaikki ennakkokäsitykseni. Hawking olikin äärimmäisen inhimillinen ja hauska mies, joka osasi rakastaa. The Theory of Everything oli niin koskettava ja hyvin näytelty, että jo ennen kuin puoli tuntia tuli elokuvasta täyteen, itkin jo lammikoita sohvalle. Itkun vain jatkuessa ja jatkuessa meinasin jopa jättää elokuvan kokonaan kesken, vaikka yleensä rakastan liikuttavia elokuvia. Stephen Hawkingin epäoikeudenmukainen sairastuminen ja Jane Hawkingin pyyteetön rakkaus koskettivat minua jo melkein liian syvältä.

The Theory of Everything muistutti minusta kovasti elokuvaa A Beautiful Mind, joka myös kertoo suuren tiedemiehen, John Nashin, sairauden varjostamasta elämästä ja avioliitosta. A Beautiful Mind on yksi ehdottomista elokuvasuosikeistani, ja samalle listalle päätyi nyt myös The Theory of Everything. Kummassakin käsitellään pitkää parisuhdetta minusta kauniisti ja herkästi, kuitenkaan sortumatta naiiviuteen. Elokuvat saivat pohtimaan, kuinkahan oma rakkaus ja kärsivällisyys kestäisivät, jos puoliso sairastuisi todella vakavasti. Pystyisikö itse rakastamaan kumppaniaan, vaikka hän sairauden myötä ei olisikaan enää täysin oma itsensä? Miten toista jaksaisi hoitaa päivästä toiseen katkeroitumatta arkeen ja epäoikeudenmukaisuuteen? Rakkauden ja parisuhteen vuoksi pitäisi luopua monista omista unelmista, ja elämää synkentäisi koko ajan pelko sairauden pahenemisesta ja jopa puolison kuolemisesta.

Nykyään tuntuu, että yhä harvemmin löytää katsottavaksi elokuvia, jotka oikeasti herättävät ajatuksia tai joista muodostuu kunnollinen mielipide. Suosittelen The Theory of Everythingiä ihan kaikille, elokuva oli jokaisen kyyneleen arvoinen!