Viimeinen
reilu viikko on mennyt täysin nokka kiinni pääsykoekirjoissa. Hain liiketoimintaosaamisen
opintokokonaisuuteen, jonka aloittaisin jo nyt syksyllä, ja on ollut melkoiset
paineet saada koealue luettua kunnolla. Olen suunnitellut koko tulevan
lukuvuoden luottaen, että pääsen kyseiseen sivuaineeseen, joten paineet ovat
olleet lievästi sanottuna suuret. Aikaa lukemiseen on täytynyt raivata
aikaisista aamuista ja illan viimeisistä tunneista, koska päivät ovat menneet
töissä. Kätevästi kesän superhelteet osuivat vielä tietenkin juuri näille
viimeisille ja tärkeimmille lukupäiville. Stressitasot ovat mukavasti nousseet
samaa tahtia lämpömittarin lukeman kanssa.
Kouluasioissa
olen todella armoton itseäni kohtaan. Jos lähitulevaisuudessa on tiedossa
tärkeä essee, tentti tai varsinkin pääsykoe, en vapaa-ajallani pysty tekemään
mitään muuta kuin opiskelemaan – ainakaan ilman huonoa omaatuntoa ja itseni
ruoskimista. En kestäisi ajatella pieleen menneen tentin jälkeen, että jos
olisin käyttänyt jätskitreffeihin kuluneen ajan lukemiseen, olisin ehtinyt
kerrata ehkä juuri ratkaisevat sivut tenttikirjasta. Opiskelun ihanin ja brutaalein
piirre on juuri se, että vastaat vain itsellesi niin menestyksestä kuin
epäonnistumisistakin. Tee nyt, mitä sinun
täytyy, niin voit tehdä tulevaisuudessa sitä, mitä haluat on minusta voimaa
antava lause, joka auttaa itsekurin säilyttämisessä silloinkin, kun ulkona
paistaa aurinko ja tekisi mieli pistää biksut päälle ja painella Vartsikalle
lukemaan hömppälehtiä.
Eräässä ihanassa putiikissa oli myynnissä tällaisella kuvalla varustettu tyyny, joka kuvasi aivan täydellisesti minun ja ystäväni sunnuntaita :D |
Olinkin
todella yllättynyt, kun viikonloppuna karkasin useamman kerran viettämään aikaa
ystävien kanssa. Kahtena päivänä ajoimme Naantaliin nauttimaan kesästä ja
hyvästä ruuasta, ja perjantaina sain yllätyskutsun työkavereiden kanssa
jokilaivoille. Ja mikä parasta, en edes murehtinut kouluhommia ulkona
ollessani. Pystyin oikeasti, aidon rehellisesti rentoutumaan ja pitämään
hauskaa. Nuo päivät tulevat varmasti olemaan tämän kesän yhdet
muistelluimmista. Hetket, joina ympärillä on vain rakastamiaan ystäviä, aurinko
lämmittää ja mieltä ei paina mikään, saa tuntemaan niin valtavaa kiitollisuutta
ja puhdasta onnea, etteivät mitkään sanat riitä. Pitää tyytyä vain hymyilemään.
Huikean hyvä crème brûlée ja sen kaveri irish coffee Ravintola Uudessa Killassa. Maistui! |
Koe
oli eilen, ja kaikesta hurvittelusta huolimatta se men ihan hyvin. Ei
siitä nyt täysiä pisteitä tule, mutta kyllä luultavasti sisään päästiin. Viime
viikonloppu taisi opettaa hiukan armollisuutta. Ainakin nuo päivät olivat ihana
muistutus siitä, mitkä asiat tässä elämässä loppujen lopuksi oikeasti ovat
merkityksellisiä ja oman ajan arvoisia.
Tällaiseen näkymään päättyi meidän torstai-ilta <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti