Naantalintäyteinen viikonloppu

Viimeinen reilu viikko on mennyt täysin nokka kiinni pääsykoekirjoissa. Hain liiketoimintaosaamisen opintokokonaisuuteen, jonka aloittaisin jo nyt syksyllä, ja on ollut melkoiset paineet saada koealue luettua kunnolla. Olen suunnitellut koko tulevan lukuvuoden luottaen, että pääsen kyseiseen sivuaineeseen, joten paineet ovat olleet lievästi sanottuna suuret. Aikaa lukemiseen on täytynyt raivata aikaisista aamuista ja illan viimeisistä tunneista, koska päivät ovat menneet töissä. Kätevästi kesän superhelteet osuivat vielä tietenkin juuri näille viimeisille ja tärkeimmille lukupäiville. Stressitasot ovat mukavasti nousseet samaa tahtia lämpömittarin lukeman kanssa.

Kouluasioissa olen todella armoton itseäni kohtaan. Jos lähitulevaisuudessa on tiedossa tärkeä essee, tentti tai varsinkin pääsykoe, en vapaa-ajallani pysty tekemään mitään muuta kuin opiskelemaan – ainakaan ilman huonoa omaatuntoa ja itseni ruoskimista. En kestäisi ajatella pieleen menneen tentin jälkeen, että jos olisin käyttänyt jätskitreffeihin kuluneen ajan lukemiseen, olisin ehtinyt kerrata ehkä juuri ratkaisevat sivut tenttikirjasta. Opiskelun ihanin ja brutaalein piirre on juuri se, että vastaat vain itsellesi niin menestyksestä kuin epäonnistumisistakin. Tee nyt, mitä sinun täytyy, niin voit tehdä tulevaisuudessa sitä, mitä haluat on minusta voimaa antava lause, joka auttaa itsekurin säilyttämisessä silloinkin, kun ulkona paistaa aurinko ja tekisi mieli pistää biksut päälle ja painella Vartsikalle lukemaan hömppälehtiä.

Eräässä ihanassa putiikissa oli myynnissä tällaisella kuvalla varustettu tyyny,
joka kuvasi aivan täydellisesti minun ja ystäväni sunnuntaita :D

Olinkin todella yllättynyt, kun viikonloppuna karkasin useamman kerran viettämään aikaa ystävien kanssa. Kahtena päivänä ajoimme Naantaliin nauttimaan kesästä ja hyvästä ruuasta, ja perjantaina sain yllätyskutsun työkavereiden kanssa jokilaivoille. Ja mikä parasta, en edes murehtinut kouluhommia ulkona ollessani. Pystyin oikeasti, aidon rehellisesti rentoutumaan ja pitämään hauskaa. Nuo päivät tulevat varmasti olemaan tämän kesän yhdet muistelluimmista. Hetket, joina ympärillä on vain rakastamiaan ystäviä, aurinko lämmittää ja mieltä ei paina mikään, saa tuntemaan niin valtavaa kiitollisuutta ja puhdasta onnea, etteivät mitkään sanat riitä. Pitää tyytyä vain hymyilemään.

Huikean hyvä crème brûlée ja sen kaveri irish coffee Ravintola Uudessa Killassa. Maistui! 

Koe oli eilen, ja kaikesta hurvittelusta huolimatta se men ihan hyvin. Ei siitä nyt täysiä pisteitä tule, mutta kyllä luultavasti sisään päästiin. Viime viikonloppu taisi opettaa hiukan armollisuutta. Ainakin nuo päivät olivat ihana muistutus siitä, mitkä asiat tässä elämässä loppujen lopuksi oikeasti ovat merkityksellisiä ja oman ajan arvoisia.

Tällaiseen näkymään päättyi meidän torstai-ilta <3